TOY syyskokous Heurekassa to 20.11.2014 klo 16.45

Tervetuloa Tiedeopetusyhdistyksen syyskokoukseen Heurekaan,

Pidämme sääntömääräisen syyskokouksen to 20.11.2014 Heurekassa.

Kokous on Heurekan Ernesti-kabinetissa, kokoonnumme Infopisteellä, josta osallistujat viedään kokoustilaan 2. kerrokseen.

Aloitamme tarjoilulla klo 16.45 ja pidämme kahvituksen lomassa kokouksen, jossa valitaan hallitukseen uusi kokoonpano ja vahvistetaan toimintasuunnitelma sekä talousarvio.

Kokouksen jälkeen pääsemme tutustumaan maksutta Heurekan uuteen näyttelyyn ”Maan alle” ja saamme samalla näyttelyyn liittyvän oppimateriaalin esittelyn. Näyttely sukeltaa nimensä mukaisesti kaivoskuiluihin ja luolastoihin sekä tuo päivänvaloon monia mielenkiintoisia asioita jalkojemme alta.

Myös uudet, yhdistyksen toiminnasta kiinnostuneet, ovat tervetulleita mukaan!

Ilmoittautumiset tilaisuuteen ma 17.11 mennessä osoitteeseen tiedeopetusyhdistys@gmail.com

t. Terhi Ahonen, TOY pj

 toy-logo-mv

TOY:n syysretki Koillis-Viroon 2014

Saimme nauttia kauniista säästä, mukavasta seurasta ja hienosti järjestetystä koulutuksesta ja nähtävyyksistä TOY-retkellä 29.8-31.8.2014. Ohessa retkellä mukana olleiden kommentteja ja ajatuksia reissun jälkeen:

shot_1409376834166

Reissu oli todella hieno. Jäi pohdittavaa ja muisteltavaa pitkäksi aikaa. Ensimmäisen yön majapaikka ja Käsmun kylä olivat jo heti sellaisia paikkoja, joissa ei olisi tullut ilman tällaista retkeä tultua käytyä. Ihana kylä, hieno merimaisema ja merimuseo olivat käymisen arvoisia!shot_1409376815676
Vaikka kaivosmuseo oli entuudestaan tuttu, ei se haitannut ollenkaan. Opastus oli onnistunut, (ihana opas!) ja maan alla käyminen oli elämys. Myös fossiilien etsiminen oli hauskaa. Ihanaa oli myös seurata shot_14093770391676-vuotiaan riemua, kun hänelle tämä kaikki oli ainutkertaista. Olemme tutkineet ja ihastelleet fossiileja myös kotona.
En ollut myöskään koskaan aiemmin käynyt Peipsi-järvellä. Tämäkin oli hieno kokemus, myös Kauksin luontokeskus oli mielenkiintoinen paikka.
Fossiilien ja hiekan tutkiminen Illkukassa mikroskoopilla olivat kiinnostavia juttuja. Saimme kunnian yöpyä Kuremäen luostarin kupeessa Meriken kodikkaassa asunnossa. Ihana paikka!
Viimeisen päivän vierailu Lennusadama-museossa jäi myös mieleen. Otin esitteitä ja aiomme mennä sinne koko perheen voimin nyt lähiaikoina uudestaan.
Upeita paikkoja ja erittäin fiksua ja kivaa seuraa! Myös sää suosi meitä. Kiitokset kaikille retkelle osallistuneille, erityisesti Merikelle, shot_1409380470278joka mahdollisti koko matkan. Toivottavasti päästään taas pian uusille tutkimusmatkoille.
Terhi ja Nooa
shot_1409380316049
shot_1409380276422 shot_1409403332529 shot_1409405083187 shot_1409407323559 shot_1409419234191 shot_1409406307288 shot_1409460848322 shot_1409466190548 shot_1409460903575 shot_1409466390351 shot_1409466966455
shot_1409378632257
Kiitos virkistävästä, innoittavasta ja sisältörikkaasta retkestä! Saimme kokea tumman, kostealle omenalle tuoksuvan elokuun illan ja yön kotitäysihoitolassa; v
alkoisiin hansikkoihin pukeutuneen hovimestarin odottelevan meitä kellariholviravintolassa, joka olikin koulun ruokasali ja Meriken isä. Söimme Meriken äidin tekemiä kaalikääryleitä ja silakkakpihvejä. Tunsimme olevamme tervetulleita.
Kiitos Merike ja TOY!Pirkko

Uskomattoman ihanaa oli mennä Peips-järven rannalle. Siellä oli niin rauhallista ja kaunista, otimme myös talteen hienoa Peips-järven hiekkaa, jota on ollut kiva katsella mikroskoopilla. Ihana oli myös Meriken kotikylä, jossa hänellä on soma modernisti sisustettu koti aivan luostarin läheisyydessä. Illukan koulu oli toisen yön majapaikka, tuttu jo edelliseltä retkeltä. Ihanat muistot tulvivat, kun miettii kaikkia paikkoja, jossa kävimme. Fossileja kerättiin, samoin rantahiekkaa, ja niitä olen näyttänyt myös koulussa. Ihan ensimmäinen kohde oli Suomenlahden rannalla kivas poukamassa sijaitseva Käsmun kylä, jossa erikoisesti merikapteenit ovat asuneet. Siellä olli hyvin samantyyppisiä siirtolohkareita, mitä olen nähnyt Suomenlahden tämän puolen rannalla, Villingin saarella.

Varmasti jäi myös mieleen palavan kiven kaivoksen opas. Hän oli työskennellyt 65 vuotta kaivosyhtiöllä, niistä suurimman osan aikaa kaivoksessa, viimeiset 12 vuotta oppaana, kun kaivostoiminta loppui, ja perustettiin kaivosmuseo. Hän oli myös inkeriläisenä ollut Siperiassa, josta karkasi junan kyydissä, kun juna oli tupaten täynnä ihmisiä eikä kukaan välittänyt.

Terveisin eeva-Liisa

Matkan parhaita puolia oli se, että kohteemme olivat sellaisia, joihin tavanomaisella turistimatkalla ei mennä. Aivan erityinen oli palavan kiven kaivosmuseo. Oppaamme Aarne ( ? ) oli loistava, koska hänen henkilökohtaiset vaiheetkin olivat jännittävät. Suomenkielinen opastus on Virossa harvinaista. Aiheena palava kivi on suomalaiselle outo juttu, toisaalta juuri näinä aikoina myös ajankohtainen.

Oikeiden fossiileiden löytäminen oli ainutlaatuista. Onneksi tarkastelimme kaikkea vielä mikroskoopin avulla. Meillä kotona on nyt siis ainakin trilobiitin ja sammaleläimen fossiilit nähtävänä.

Hyvää syksyä kaikille!

T. Aino ja Heikki

Lomamatkojeni suosikkikohteita ovat olleet kaivokset, tornit ja majakat.Tiedeopetusyhdistyksen retkellä Hiidenmaalle kiipesimme moneen majakkaan. Itäisen Viron kierroksella minun tähtikohteeni oli Kohtlan kaivosmuseo, jossa oppaanamme toimi eläkkeellä oleva inkerinsuomalainen kaivosmies Aarne. Kierroksemme alkoi näyttelytilasta, josta esitellään palavan kiven, virolaisittain kukersiitin historia. Kohtlassa kaivostoiminta alkoi avolouhoksena vuonna 1931 ja päättyi 2001, jolloin maanalainen pääkäytävä oli 6 kilometriä pitkä ja matka sen päähän junalla kesti 45 minuuttia. Saimme kypärät ja suojatakit ja siirryimme kaivokseen, jonka käytävä oli noin kahdeksan metrin syvyydessä. Käytävissä oli hämärää, kosteaa ja lämpötila kahdeksan astetta. Aarne kertoi värikkäästi kaivosmiehen työstä eri vuosikymmeninä aitojen koneiden vieressä.Jossakin kohteessa käynnistää jyrsijän, jonka ääni vihloo korvissa. Tutustuimme myös vaakaan, jolla louhittu arvotavara punnittiin. Palkka maksettiin mainareille sen mukaan. Kierros kaivoksessa huipentui juna-ajeluun, jossa vieraat tungettiin neljän hengen teräsvaunukoppeihin. Nautimme vielä kaivosmiehen lounaan maan alla ja siirryimme etsimään fossiileja sivukivikasasta.

Marja

Kohteet ja maisemat olivat sinänsä tuttuja. Kuitenkin olin iloisesti yllättynyt Kauksin luontokeskuksen pienestä, mutta informatiivisesta näyttelystä. En ollut vieraillut siellä aikaisemmin.
Myöskään Viron rantojen hiekkoja en ollut tutkinut mikroskoopissa. En uskonut, että ero olisi ollut näinkin selvä. Se oli helppo työ ja myös helppo toteuttaa oppilaiden kanssa. Jos saa vielä mukaan maailman muidenkin rantojen hiekkoja, niin se voisi motivoida vähemmänkin kiinnostuneet tutkimaan.
Myös Lennusadama museossa kävin ensimmäistä kertaa. Olin kuullut siitä paljon. Opastus oli sopivan pituinen ja ehdottomasti tärkeä. Museo avautui ihan eri tavalla. Nyt on mukavaa mennä seuraavallakin kerralla.
Ja paljon vaikutti kokemukseen tietysti sekin, että sää oli hyvä ja retkikunta loistava!
t.Merike

SANYO DIGITAL CAMERA SANYO DIGITAL CAMERA 098 090 SANYO DIGITAL CAMERA SANYO DIGITAL CAMERA SANYO DIGITAL CAMERAIMG_6044IMG_6036 (1)

Tervetuloa kevätkokoukseen 2014 Tekniikan museoon

Tervetuloa TOY:n kevätkokoukseen

  • paikka: Tekniikan museo, Viikintie 1
  • aika: keskiviikko 26.3.2014

Ohjelma:

  • klo 16.30-17 opastettu kierros polymeerikemian näyttelykohteessa (Riina Linna).
  • klo 17-17.30 omatoimista kiertelyä museossa.
  • klo 17.30-18.30 kokous pyöreän hallin kokoustilassa, tarjoilua.

Ilmottautumiset osoitteeseen tiedeopetusyhdistys(a)gmail.com keskiviikkoon 19.3 mennessä.

Tervetuloa!

Geokätköilyä Sipoonkorven kansallispuistossa lauantaina 10.5.2014 klo 12.00-15.00

Geokätköilyretki Sipoonkorven kansallispuistoon lauantaina 10.5.2014 klo 12.00-15.00

Kokoontumispaikka N 60° 20.879 E 025° 12.615  kartta. Osoite on Länsitie 241, Sipoo.

Tarjolla kätköilyopastusta, makkaranpaistoa, kahvia ja hyvää seuraa. Osallistumismaksu, jolla katetaan kulut, on 5€, ja se maksetaan paikan päällä.

Ilmottautumiset maanantaina 5.5 mennessä tiedeopetysyhdistys@gmail.com, ilmoittautumisen yhteydessä mainittava ruokarajoitukset.

Mukaan kannattaa ottaa myös lajintunnistusopas tai kasvikirja, hyvät säänmukaiset ulkoiluvarusteet ja iloinen seikkailumieli. Retki toteutuu, mikäli osallistujia on yli viisi.

Tutustumaan Otaniemen LUMARTS laboratorioon

Aallon LUMA-keskukselle on rakennettu oppilaslaboratorio (Otakaari 7 B, Otaniemi, Espoo), jota käytetään luonnontieteiden ja biotaiteiden opetukseen. Kalusteet ovat paikallaan ja ensimmäiset välineetkin saapuneet. Laboratorion toiminta käynnistyy vuoden 2013 alussa.

Pääsemme tutustumaan Otaniemen LUMARTS-laboratorioon 29.4. Voimme seurata lukiolaisten työkurssin viimeistä kertaa (15-18). Yhteinen kahvi/teetilaisuus klo 17. Ovet menevät lukkoon klo 16. Sisään pääsee, kun soittaa Marja Voipolle.

Ilmoittautuminen 24.4. mennessä (marja.voipio @espoo.fi, puh. 041 5222 639).

Lisätietoja  http://luma.aalto.fi/fi/lumarts/

TERVETULOA!

 

 

 

Geokätköilyretki Lemmenlaaksoon sunnuntaina 5.5 klo 12.00-15.00

Geokätköilyretki Lemmenlaaksoon sunnuntaina 5.5.2013 klo 12.00-15.00

Kokoontumispaikka N 60° 28.883 E 025° 09.331 Kartta, Lemmenlaaksoon opasteet Vanhalta Lahdentieltä.

Tarjolla kätköilyopastusta, makkaranpaistoa, kahvia ja hyvää seuraa. Osallistumismaksu, jolla katetaan kulut, on 4€, ja se maksetaan paikan päällä.

Ilmottautumiset 29.4 mennessä tiedeopetysyhdistys@gmail.com, ilmoittautumisen yhteydessä mainittava ruokarajoitukset.

Mukaan kannattaa ottaa myös lajintunnistusopas tai kasvikirja, hyvät säänmukaiset ulkoiluvarusteet ja iloinen seikkailumieli. Retki toteutuu, mikäli osallistujia on yli viisi.

 

Nallekarkki-inferno

Tässä demossa nallekarkki kokee tapaturmaisen kohtalon ”kylpyammeessa”. Demonstraatioon saa lisää koskettavuutta kertomalla samalla oppilaille tarinaa. Aluksi voi antaa oppilaiden äänestää, minkä värinen nallekarkki menee kylpyyn.
Tarvikkeet: iso koeputki (suuaukko noin 4cm, pituus noin 17cm), statiivi, kaasupoltin, nallekarkki, kaliumkloraattia, vaaka.
• Punnitse koeputkeen 15g kaliumkloraattia (nallekarkin kylpysuolaa).
• Kiinnitä koeputki statiiviin vähän kallelleen ja sulata kaliumkloraatti kaasupolttimella (tässä vaiheessa voi kysyä oppilailta, miten kylpysuolan saisi nestemäiseksi).
• Kun sulate on valmis, pyydetään oppilaita sammuttamaan valot (nallekarkkia hävettää mennä alasti kylpyyn yleisön edessä).
• Tämän jälkeen nallekarkki pulahtaa koeputkeen (kylpyammeeseen).

Tässä vaiheessa alkaa koeputkessa näkyä lieskoja. Lopuksi nallekarkki on vain pieni musta kikkare.
Opettaja voi tuumata, olikohan kylpyvesi sittenkin liian kuumaa?
Milka Niemisen ja Noora Skarpin idean työohjeeksi kirjoittivat Terhi Ahonen ja Janina Laakso.

Hyi yäk! Tutkitaan Sylkeä!

Sylki on ehkä ihmiskehon aliarvostetuin erite. Sitä inhotaan ja se yököttää roiskahtaessaan suupielestä. Hyljeksitty sylki on kuitenkin elintärkeää ihmisen terveydelle ja mitä kiinnostavin tutkimuksen kohde. Sylkeä voi tutkia aina peruskoulun alaluokilta lukioon saakka. Ketäpä ei kiinnostaisi tietää millainen on oma syljen puskurikapasiteetti ja miten se vaikuttaa hampaiden reikiintymiseen.

Faktaa syljestä
Millilitrassa sylkeä

  • Kuhisee 800 miljoonaa elävää bakteeria
  • Puoli miljoonaa valkosolua
  • Tuhansia kuolleita pintakudoksen soluja
  • Kaksi milligrammaa proteiineja
  • 100 mikrogrammaa immuunoglobuliini vasta-aineita
  • 80 nanogrammaa veren reasva-aineita
  • Pieniä määriä fluoria, natriumia, fosfaatteja, kaliumia ja kalsiumia

Paitsi happohyökkäystä, syljestä voidaan tutkia monia asioita, joita normaalisti katsotaan verestä. Sylkeä kutsutaankin veren peiliksi. Näytteen ottaminen on paljon helpompaa, kun ei tarvita neulaa. Syljestä tutkitaan myös hormonimääriä, sillä siihen erittyy vapaita hormoneja, jotka edustavat elimistössä aktiivisia hormoneja. Sylki paljastaa myös stressin. Jo antiikin kreikkalaiset keksivät hyödyntää jännittäjän kuivaa suuta valheenpaljastus testeissä. Stressaantuneen sylkeen erittyy myös normaalia enemmän amylaasia, jonka tiedetään heijastavan vernkierrossa olevan adrenaliinin määrää. Sylkimääritys on oiva apu hammaslääkärille, joka voi pienten tutkimusten avulla tarkkailla syljen eritysnopeutta, puskurointikykyä ja bakteerikirjoa ja päätellä mikä on porilaan riski sairastua hammaskariekseen. Paitsi syljen koostumus, myös hammasluun rakenne vaikuttaa reikiintymiseen.

Sylki on siunaus suulle. Syljen avulla suun pH pysyy alueella 6.2-7.4. Syljen kykyä pitää pH lähes vakiona kutsutaan puskurikapasiteetiksi. Syljen puskurointi-kyky perustuu kahteen järjestelmään.

a) Hiilihappo – bikarbonaattisysteemi

H2CO3 <- -> HCO + H3O+

Tällä systeemillä saadaan maksimipuskurointi aikaan pH 6.3:ssa, jolloin hiilidioksidin ja bikarbonaatin suhde on yksi.

b) fosfaatti – systeemi

H2PO4 <- -> HPO42-

Paras puskurikapasiteetti on kun pH on lähellä seitsemää. Syljen eritystä stimuloitaessa pH nousee ja myös puskurikapasiteetti muuttuu.

Puskurikapasiteettiin vaikuttaa myös vuorokauden aika, sillä suun ollessa levossa puskurikapasiteetista vastaa fosfaattisysteemi, mutta stimuloinnin aikana kapasiteettia pitää yllä hiilihappobikarbonaattisysteemi. Ateria alentaa puskurikapasiteettia niin, että se on tunnun kuluttua 30% pienempi, mutta palautuu takaisin normaaliski muutamassa tunnissa. Myös runsaasti hiilihydraatteja sisältävä ravinto alentaa puskurointikykyä, sillä kielenpinnan mikrobit muodostavat orgaanisia happoja, vihannekset ja proteiinipitoinen ruoka puolestaan nostavat puskurivaikutusta.

Syljen pH:n ollessa 6.8 kiille ei liukene ollenkaan sylkeen. Kun syljen eritysnopeus kasvaa stimuloitaessa esimerkiksi purukumilla, pH nousee ja tällöin sylki kykenee vahvistamaan kiillettä. Syljen pH:n ollessa alle 5.5 kiilteen liukoisuus lisääntyy voimakkaasti. Kariesta aiheuttaa huono suuhygienia ja runsas hiilihydraattien nauttiminen. Etenkin sakkaroosi (ruokosokeri) alentaa syljen pH arvoa, sillä mikrobit käyttävät sitä mielellään ravinnoksi. Myös plakki kiihdyttää tapahtumaa tarjoamalla hyvän kiinnittymisalustan mikrobeille.

Happohyökkäys tutkimus peruskouluun

Työ on oppilaiden suursuosikki. Tunnin alussa voidaan  keskustella yhdessä hampaiden reikiintymisestä. Mietitään mistä reiät johtuvat ja voiko niiden hammaspeikkojen tihutöitä hillitä. Miksi toisen oppilaan hampaat reikiintyvät ja toisen eivät? Yleensä lapset tietävät happohyökkäyksen sanana, mutta eivät ymmärrä mitä se tarkoittaa. Reikiintymiseen vaikuttaa monien tekijöiden summa, mutta olipa vahvat tai heikot hampaat niin happohyökkäys on aina reikiintymisriski! Tutkimus kertoo myös miksi ksylitolpurkkaa pitää syödä ruokailun jälkeen. Koetta ei kannata tehdä heti ruokailun jälkeen.

 

Työssä tarvitaan:  kertakäyttömukeja, Cokista, maitoa, ksylitol purkkaa ja pH-paperia

Työn suoritus: oppilaat piirtävät seuraavanlaisen taulukon vihkoonsa.

Syljen pH ennen maidon juomista
Syljen pH maidon juomisen jälkeen
Syljen pH ennen limun juomista
Syljen pH limun juomisen jälkeen
Syljen pH Xylitol purkan jälkeen

pH mitataan lakmuspaperilla jokaisen vaiheen jälkeen, kastamalla paperia hieman hampaan tai kielen pinnalla.

Eri vaiheiden välissä tulee odotella vähintään 10-15 min. Jotta syljen entsyymit kerkeävät tasaantua. Nautittavia aineita tulisi pitää suussa jonkin aikaa esim. Purskutella limulla ja purkkaa saa syödä ainakin kymmenisen minuuttia. Odotellessa voidaan keskustella lasten mielipiteistä ja johdatella tuloksia.

Tulosten vertailu:

Oppilaat piirtävät kuvaajan tuloksistaan vihkoon. Jos pH on pysynyt koko ajan samana tai nousut ja laskut ovat vain lieviä, on oppilaan syljen puskurikyky huippuluokkaa. Koe ei ole pilalla vaikka tulokset ovat todella erilaisia. Normaali ihmisen syljen pH ei muutu juurikaan maidon nauttimisen aikana. Syljen pH voi olla 6-8. Limun juomisen jälkeen pH laskee yhdellä tai kahdella yksiköllä (happohyökkäys) ja Purkan pitäisi nostaa pH emäksisen puolelle, jolloin happohyökkäys katkeaa.

Puskurikapasiteetin mittaus lukioon

Mitataan paljonko happoa täytyy lisätä vakiotilavuuteen tutkittavaa sylkeä, jotta pH laskisi määrättyyn arvoon

Reagenssit: 0,01 mol/l HCl

Indikaattori: 25 ml 1mg/ml bromikresolivihreän etanoliliuosta ja 5ml saman väkevyistä metyylipunaisen etanoliliuosta sekoitetaan keskenään.

Lisäksi tarvitaan ksylitolipurkkaa ja sokeripaloja. Koetta ennen ei saa syödä mitään ainakaan tuntiin.

Syljen keräys: Sylkeä kerätään istumalla pää lievästi eteenpäin kallistettuna ja antamalla kaiken erittyvän syljen kerääntyä suunpohjalle (erittymistä ei saa jouduttaa). Viiden minuutin kuluttua sylki valutetaan mittalasiin ja keräystä jatketaan kunnes on kerätty 2ml sylkeä. Merkitään muistiin syljen määrä ja keräysaika

Leposyljen titraus: Sylki kaadetaan dekantterilasiin, johon pipetoidaan saman verran tislattua vettä ja lisätään muutama tippa indikaattoriliuosta. Indikaattoriliuos on syljen normaali pH alueella vihreä, mutta muuttuu pH arvossa 5,0 punavioletiksi. Titrataan 0,01 mol/l väkevyisellä suolahapolla värin muutokseen saakka näytettä huolellisesti sekoittaen. Otetaan ylös titraustulos.

Sokerin vaikutuksen tutkiminen: Imetään 6 minuutin ajan sokeripalasia (ei saa purra). 3 ensimmäisen minuutin aikana sylkeä ei kerätä vaan se niellään. Viimeisen 3 minuutin aikana erittynyt sylki kerätään mittalasiin ja näyte titrataan kuten edellä.

Kerätään 5 minuutiin tauon jälkeen viellä liuenneena olevaa jäännössokeria sisältävä näyte mittalasiin (keräys kuin leposylkimittauksessa) ja titrataan samalla tavoin.

Stimuloidun syljen titraus:  Pureskellaan 3 min ajan ksylitolpurukumia, niellään muodostunut sylki. Jatketaan 3 min, jonka jälkeen erittynyt sylki valutetaan kokonaisuudessaan mittalasiin. Titrataan koko tilavuus kuten edellä.

Tulokset: Kustakin neljästä sylkinäytteestä lasketaan eritysnopeus (ml/min) ja puskurikapasiteetti (mmol/l)

Titrattaessa pH arvoon 5.0 puskurikapasiteetti on laskettavissa kaavasta 1000*v(HCl) *(V1/V2)

  • Missä 100*c(HCl) on suolahapon konsentraatio mmol/l
  • V1 on kulunut happo (ml)
  • V2 on titratun syljen määrä (ml)

Kirjallisuutta syljestä : Niensted, Hänninen, Arstila: Ihmisen fysiologia ja Anatomia. WSOY, Tiede 2000 lehti 4/97

Terhi Ahonen

Syksyisen sienimetsän vaaroista

Taas, kun sieniaika Suomessa on parhaimmillaan, on hyvä muistuttaa sienestäjiä erilaisista vaaroista, mitä sienimetsässä voi tulla vastaan. Tällaisia ovat tietenkin kyiden ja ampiaisten lisäksi erilaiset myrkylliset sienet. Kyypakkauksen kortisonitabletit purevat aika hyvin ensimmäisiin, mutta miten sieniltä voi suojautua? Vastaus on tyly: ”Ei mitenkään, paitsi tuntemalla sienet”. Oheisessa onkin hieman tietoa yleisimmistä vaaraa aiheuttaneista sienistä ja niiden sisältämistä sienimyrkyistä.

Suomessa on arviolta 50 myrkyllistä sienilajia. Näistä kuolemaan on meillä johtanut valkokärpässienen (Amanita virosa), kavalakärpässienen (Amanita phalloides), korvasienen (Gyromitra esculenta), suippu-myrkkyseitikin (Cortinarius rubellus) sekä pulkkosienen (Paxillus involutus) nautti-minen. Uutena sienitietona voidaan pitää keltavalmuskan (Tricholoma flavovirens) mahdollista myrkyllisyyttä. Ennen kolmen tähden sienenä pidetty kauniin keltainen valmuska on vuonna 1996 aiheuttanut ainakin kolmen ranskalaisen kuoleman.

Keltavalmuskan voi sekoittaa esim. seitikkeihin, mutta sen itiöpöly on valkoinen, kun seitikeillä se on ruskeaa.

Kärpässieni vai herkkusieni?

Luotettavia tuntomerkkejä, joiden avulla myrkkysienet voisi erottaa syötävistä, ei valitettavasti ole. Ainoa tapa välttyä myrkytykseltä on poimia vain sieniä, jotka sataprosenttisen varmasti tuntee. Eniten vakavia sekaannuksia aiheuttavat valkokärpässienet, joita helposti voi sekoittaa herkkusieniin. Kaikki niistä ovat enemmän tai vähemmän vaaleita ja niiden jalassa on rengas. Yksi parhaista kärpässienten tuntomerkeistä on kuitenkin suurehko tuppi jalan päässä, joka kuitenkin voi helposti jäädä huomaamatta, mikäli koko sientä ei kaiveta maasta. Toinen hyvä tuntomerkki on herkkusienten ruskeat itiöt, kun ne kärpässienellä ovat aina valkoiset. Sienestäjät sekoittavat helposti keskenään myös myrkkynääpikät (Galerina marginata) ja koivunkantosienet (Kuehneromyces mutabilis) sekä ruskokärpässienet (Amanita regalis) ja ukonsienet (Macrolepiota-suku). Myrkkynääpikän ja koivinkantosienen paras erottava tuntomerkki taitaakin olla koivunkantosienen jalassa olevat suomut, mitä myrkkynääpikällä ei ole. Nääpikkä on yleensä myös pienempi ja ohutmaltoisempi. Ruskokärpässieni sen sijaan näyttää aivan punakärpässieneltä, paitsi että se on ruskehtava. Ukonsienestä se eroaa erityisesti jalan perusteella, sillä ukonsienen jalka on täynnä harmahtavanruskeita kuvioita. Ukonsienen sukuun kuuluvan akansienen (Macrolepiota rhacodes) taas erottaa edellistä punertuvan maltonsa ansiosta. Yleisesti ottaen ukonsienten sukuun kuuluvat lajit ovat myös suurempia kuin kärpässienet.

Sienimyrkyt

Sienimyrkyt jaetaan vaikutuksensa perusteella kolmeen ryhmään eli solumyrkkyihin, hermomyrkkyihin ja ruoansulatuskanavaa ärsyttäviin myrkkyihin. Eräiden sienten käyttöä ei taas suositella karsinogeenisten vaikutusten vuoksi.

Sienet voivat myös olla huumaavia, jolloin vaikutus on tajuntaa laajentava. Tällaisia sieniä ovat muun muassa eräät madonlakki-sukuun kuuluvat sienet, joissa on psilosybiini tai psilosiini-nimisiä yhdisteitä. Niin sanotut antabussienet aiheuttavat myrkytyksen, jos niiden kanssa nautitaan alkoholia.

Solumyrkkysienet

Solumyrkkyjen vaikutus kohdistuu erityisesti sisäelimiin, munuaisin ja maksaan. Koska lapsilla on paljon jakaantuvia soluja, he ovat erityisen herkkiä solumyrkyille. Myrkytyksen ensioireet ilmaantuvat yleensä melko myöhään, yleensä 4-24 tuntia, mutta jopa pari vuorokautta sienien nauttimisen jälkeen vatsakipuna, oksenteluna ja ripulina. Tämän jälkeen potilas voi tuntea olonsa normaaliksi. Oireet alkavat uudestaan muutaman vuorokauden kuluttua, kun vaurioitunut maksa ja munuaiset eivät enää pysty hoitamaan tehtäviään.

Vaarallisimmat, niin sanotut kolmen ristin sienet kuuluvat näihin niin sanottuihin solumyrkkysieniin. Syklopeptideihin kuuluvia amatoksiiineja ja fallotoksiineja sisältävät valkokärpässieni, kavalakärpässieni ja myrkkynääpikkä. Nämä yhdisteet vaikuttavat ensisijaisesti maksaan. Myrkyt toimivat elimistössämme myös RNA-polymeraasissa inhibiittoreina estäen näin proteiinisynteesin normaalin kulun. Suippumyrkkyseitikki taas sisältää orellaniini-nimistä myrkkyä, joka tuhoaa eritoten munuaisia ja vaikuttaa elimistössämme tapahtuviin redox – eli hapetus-pelkistysreaktioihin. Orellaniinillä on todettu olevan usein pitkäkin viive. Kaikki edellä mainitut yhdisteet ovat erittäin pysyviä ja kuumuuttakin kestäviä. Sieniä ei siis saa syödä edes ryöppäämisen jälkeen!

Yksi kuuluisimmista myrkkysienistä Suomessa on epäilemättä korvasieni, joka ryöppäämättömänä on siis tappavan vaarallinen. Korvasienen sisältämä myrkky on saanut nimensä lajin latinankielisestä sukunimestä eli myrkky on nimeltään gyromitriini. Hajoamistuotteena syntyvä hydratsiini sen sijaan on karsinogeeninen.

Hermomyrkkysienet

Hermomyrkyt vaikuttavat keskushermostoon ja mielentilaan. Vaikutukset ovat joskus samanlaisia kuin alkoholilla. Oireet ilmenevät 1-4 tunnin kuluttua sienen syömisestä muun muassa hikoiluna, syljen erittymisenä, sekavuutena, näköhäiriöinä ja alentuneena verenpaineena. Hermomyrkkyjä ovat muskariini sekä sille läheiset yhdisteet muskimoli, muskatsoli ja iboteenihappo. Yleisimmät hermomyrkkyjä sisältävät sienet ovat punakärpässieni, ruskokärpässieni ja pantterikärpässieni. Myös monet pienet malikat (Clitocybe), risakkaat (Inocybe) ja madonlakit (Psilocybe) sisältävät hermomyrkkyjä.

Ruoansulatuskanavaa ärsyttävät sienet

Ruoansulatuskanavan ärsyyntymisestä johtuvat oireet kuten vatsanväänteet ja pahoinvointi alkavat keskimäärin nopeasti eli minuuttien tai parin tunnin sisällä sienen nauttimisesta. Ruokamyrkytys aiheuttaa samanlaisia oireita. Oksentaminen poistaa myrkyllisen sienen elimistöstä, joten yleensä ei tarvita lääkitystä. Ruoansulatuskanavaa ärsyttävät esimerkiksi lakritsirousku, isokaulussieni ja puna- ja kitkerälahokka. Tällaisia myrkkysieniä on paljon, eikä kaikkien sienten vaikutusta vielä tunneta. Eräät hyvätkin ruokasienet ärsyttävät ruoansulatusta, jollei niitä valmisteta asianmukaisesti. Esimerkiksi kirpeät rouskut vaativat keittämisen ja mesisieni ja punikkitatit perusteellisen kypsentämisen.

Antabussienet

 Harmaamustesieni ja nuijamalikka aiheuttavat voimakkaan myrkytyksen, jos niitä nautitaan alkoholin kanssa. Niiden vaikuttavana aineena on kopriini, joka vaikuttaa niin autonomiseen hermostoon kuin verisuoniin ja sydämeenkin. Lisäksi se voi vaurioittaa sukupuolirauhasia ja aiheuttaa mutaatioita.

Oireina ovat tyypillisesti metallinen maku suussa, kasvojen punotus, rintakipu, oksentelu ja ripuli. Oireet alkavat yleensä nopeasti. Huomioi kuitenkin, että myrkytyksen voi saada sieniä syötyään, vaikka alkoholin nauttimisesta olisi kolmekin päivää.

Muita varottavia sieniä

Sienten sisältämä sienisokeri, trehaloosi, aiheuttaa joillekin ihmisille vastaavia oireita kuin maitosokeri laktoosi-intolerantikoille. Eniten sienisokeria on kolmen tähdin sienistä herkkutateissa, keltavahveroissa sekä vaalea- ja rusko-orakkaissa.

Mustarouskun (Lactarius necator) syöntiä on myös kehotettu välttämään, sillä sen on todettu olevan bakteereille mutageeninen.

Pulkkosieni (Paxillus involutus) saattaa aiheuttaa vereen vasta-ainetta, joka tuhoaa veren omia punasoluja. Lisäksi se tuoreena ärsyttää ruuansulatuskanavaa.

  Sieni Toksiini Vaikutusaika Kohde-elin
Solumyrkkysienet kavala- ja valkokärpässieni Amatoksiinit, fallotoksiinit, virotoksiinit 6-24 h Maksa, munuaiset, suoli
myrkky-nääpikkä Amatoksiinit 6-24 h maksa, munuaiset, suoli
korvasieni Gyromitriini 5-24 h maksa, munuaiset, suoli, keskus-hermosto
suippumyrkky-sietikki Orellaniini 30 h-17 vrk munuaiset
Hermomyrkkysienet puna,- rusko- ja pantterikärpäs-sieni iboteenihappo, muskimoli ½-3 h keskushermosto
myrkkymalikka, eräät risakkaat muskariini 15 min-2 h muskariinireseptorit
isokaulussieni, eräät madonlakit psilosybiini, psilosiini 20-30 min keskushermosto
Antabussienet harmaamuste-sieni, nuija-malikka kopriini ½ h-5 vrk verisuonet, sydän, autonominen hermosto
Ruuansulatuskanavaan vaikuttavat sienet lakritsirousku, kitkerä- ja punalahokka ei tunneta alle 2 h suoli
Muut pulkkosieni ei tunneta 1-3 h punasolut, maksa, suoli

Taulukko tunnetuimmista myrkyllisistä sienistä, niiden sisältämästä myrkystä sekä kohde-elimistä ja vaikutusajasta.

Lähteet:

Tiina Kiviluoto, Peltolan koulu

 

 

Tervetuloa Tiedeopetusyhdistyksen sivuille!

Featured

Oletko kiinnostunut tiedeaineiden opetuksesta? Haluatko saada uusia ideoita opetukseen sekä tutustua muihin luonnontieteellisten aineiden sekä matematiikan opettajiin?

Tiedeopetusyhdistys on kaikkien luokka-asteiden opettajien ja muiden tiedekasvatuksesta kiinnostuneiden yhdistys, jolla on jäseniä ympäri Suomea. Yhteistä meille on innostus luonnontieteiden ja matematiikan opettamiseen sekä halu jakaa ideoita, verkostoitua ja kehittää omaa osaamistamme vierailujen, retkien ja matkojenkin avulla.

Tavoitteenamme on muun muassa koulutusten, retkien ja tapahtumien järjestäminen sekä luonnontieteiden ja matematiikan opetuksen kehittäminen.

Miten jäseneksi liitytään?

Yhdistyksen sivut löytyvät osoitteesta www.tiedeopetusyhdistys.fi

Jäseneksi pääsee, kun ilmoittaa yhteystiedot osoitteeseen tiedeopetusyhdisty(at)gmail.com. Yhdistyksen jäsenmaksu on  15 €/ vuosi.