Nallekarkki-inferno

Tässä demossa nallekarkki kokee tapaturmaisen kohtalon ”kylpyammeessa”. Demonstraatioon saa lisää koskettavuutta kertomalla samalla oppilaille tarinaa. Aluksi voi antaa oppilaiden äänestää, minkä värinen nallekarkki menee kylpyyn.
Tarvikkeet: iso koeputki (suuaukko noin 4cm, pituus noin 17cm), statiivi, kaasupoltin, nallekarkki, kaliumkloraattia, vaaka.
• Punnitse koeputkeen 15g kaliumkloraattia (nallekarkin kylpysuolaa).
• Kiinnitä koeputki statiiviin vähän kallelleen ja sulata kaliumkloraatti kaasupolttimella (tässä vaiheessa voi kysyä oppilailta, miten kylpysuolan saisi nestemäiseksi).
• Kun sulate on valmis, pyydetään oppilaita sammuttamaan valot (nallekarkkia hävettää mennä alasti kylpyyn yleisön edessä).
• Tämän jälkeen nallekarkki pulahtaa koeputkeen (kylpyammeeseen).

Tässä vaiheessa alkaa koeputkessa näkyä lieskoja. Lopuksi nallekarkki on vain pieni musta kikkare.
Opettaja voi tuumata, olikohan kylpyvesi sittenkin liian kuumaa?
Milka Niemisen ja Noora Skarpin idean työohjeeksi kirjoittivat Terhi Ahonen ja Janina Laakso.

Hyi yäk! Tutkitaan Sylkeä!

Sylki on ehkä ihmiskehon aliarvostetuin erite. Sitä inhotaan ja se yököttää roiskahtaessaan suupielestä. Hyljeksitty sylki on kuitenkin elintärkeää ihmisen terveydelle ja mitä kiinnostavin tutkimuksen kohde. Sylkeä voi tutkia aina peruskoulun alaluokilta lukioon saakka. Ketäpä ei kiinnostaisi tietää millainen on oma syljen puskurikapasiteetti ja miten se vaikuttaa hampaiden reikiintymiseen.

Faktaa syljestä
Millilitrassa sylkeä

  • Kuhisee 800 miljoonaa elävää bakteeria
  • Puoli miljoonaa valkosolua
  • Tuhansia kuolleita pintakudoksen soluja
  • Kaksi milligrammaa proteiineja
  • 100 mikrogrammaa immuunoglobuliini vasta-aineita
  • 80 nanogrammaa veren reasva-aineita
  • Pieniä määriä fluoria, natriumia, fosfaatteja, kaliumia ja kalsiumia

Paitsi happohyökkäystä, syljestä voidaan tutkia monia asioita, joita normaalisti katsotaan verestä. Sylkeä kutsutaankin veren peiliksi. Näytteen ottaminen on paljon helpompaa, kun ei tarvita neulaa. Syljestä tutkitaan myös hormonimääriä, sillä siihen erittyy vapaita hormoneja, jotka edustavat elimistössä aktiivisia hormoneja. Sylki paljastaa myös stressin. Jo antiikin kreikkalaiset keksivät hyödyntää jännittäjän kuivaa suuta valheenpaljastus testeissä. Stressaantuneen sylkeen erittyy myös normaalia enemmän amylaasia, jonka tiedetään heijastavan vernkierrossa olevan adrenaliinin määrää. Sylkimääritys on oiva apu hammaslääkärille, joka voi pienten tutkimusten avulla tarkkailla syljen eritysnopeutta, puskurointikykyä ja bakteerikirjoa ja päätellä mikä on porilaan riski sairastua hammaskariekseen. Paitsi syljen koostumus, myös hammasluun rakenne vaikuttaa reikiintymiseen.

Sylki on siunaus suulle. Syljen avulla suun pH pysyy alueella 6.2-7.4. Syljen kykyä pitää pH lähes vakiona kutsutaan puskurikapasiteetiksi. Syljen puskurointi-kyky perustuu kahteen järjestelmään.

a) Hiilihappo – bikarbonaattisysteemi

H2CO3 <- -> HCO + H3O+

Tällä systeemillä saadaan maksimipuskurointi aikaan pH 6.3:ssa, jolloin hiilidioksidin ja bikarbonaatin suhde on yksi.

b) fosfaatti – systeemi

H2PO4 <- -> HPO42-

Paras puskurikapasiteetti on kun pH on lähellä seitsemää. Syljen eritystä stimuloitaessa pH nousee ja myös puskurikapasiteetti muuttuu.

Puskurikapasiteettiin vaikuttaa myös vuorokauden aika, sillä suun ollessa levossa puskurikapasiteetista vastaa fosfaattisysteemi, mutta stimuloinnin aikana kapasiteettia pitää yllä hiilihappobikarbonaattisysteemi. Ateria alentaa puskurikapasiteettia niin, että se on tunnun kuluttua 30% pienempi, mutta palautuu takaisin normaaliski muutamassa tunnissa. Myös runsaasti hiilihydraatteja sisältävä ravinto alentaa puskurointikykyä, sillä kielenpinnan mikrobit muodostavat orgaanisia happoja, vihannekset ja proteiinipitoinen ruoka puolestaan nostavat puskurivaikutusta.

Syljen pH:n ollessa 6.8 kiille ei liukene ollenkaan sylkeen. Kun syljen eritysnopeus kasvaa stimuloitaessa esimerkiksi purukumilla, pH nousee ja tällöin sylki kykenee vahvistamaan kiillettä. Syljen pH:n ollessa alle 5.5 kiilteen liukoisuus lisääntyy voimakkaasti. Kariesta aiheuttaa huono suuhygienia ja runsas hiilihydraattien nauttiminen. Etenkin sakkaroosi (ruokosokeri) alentaa syljen pH arvoa, sillä mikrobit käyttävät sitä mielellään ravinnoksi. Myös plakki kiihdyttää tapahtumaa tarjoamalla hyvän kiinnittymisalustan mikrobeille.

Happohyökkäys tutkimus peruskouluun

Työ on oppilaiden suursuosikki. Tunnin alussa voidaan  keskustella yhdessä hampaiden reikiintymisestä. Mietitään mistä reiät johtuvat ja voiko niiden hammaspeikkojen tihutöitä hillitä. Miksi toisen oppilaan hampaat reikiintyvät ja toisen eivät? Yleensä lapset tietävät happohyökkäyksen sanana, mutta eivät ymmärrä mitä se tarkoittaa. Reikiintymiseen vaikuttaa monien tekijöiden summa, mutta olipa vahvat tai heikot hampaat niin happohyökkäys on aina reikiintymisriski! Tutkimus kertoo myös miksi ksylitolpurkkaa pitää syödä ruokailun jälkeen. Koetta ei kannata tehdä heti ruokailun jälkeen.

 

Työssä tarvitaan:  kertakäyttömukeja, Cokista, maitoa, ksylitol purkkaa ja pH-paperia

Työn suoritus: oppilaat piirtävät seuraavanlaisen taulukon vihkoonsa.

Syljen pH ennen maidon juomista
Syljen pH maidon juomisen jälkeen
Syljen pH ennen limun juomista
Syljen pH limun juomisen jälkeen
Syljen pH Xylitol purkan jälkeen

pH mitataan lakmuspaperilla jokaisen vaiheen jälkeen, kastamalla paperia hieman hampaan tai kielen pinnalla.

Eri vaiheiden välissä tulee odotella vähintään 10-15 min. Jotta syljen entsyymit kerkeävät tasaantua. Nautittavia aineita tulisi pitää suussa jonkin aikaa esim. Purskutella limulla ja purkkaa saa syödä ainakin kymmenisen minuuttia. Odotellessa voidaan keskustella lasten mielipiteistä ja johdatella tuloksia.

Tulosten vertailu:

Oppilaat piirtävät kuvaajan tuloksistaan vihkoon. Jos pH on pysynyt koko ajan samana tai nousut ja laskut ovat vain lieviä, on oppilaan syljen puskurikyky huippuluokkaa. Koe ei ole pilalla vaikka tulokset ovat todella erilaisia. Normaali ihmisen syljen pH ei muutu juurikaan maidon nauttimisen aikana. Syljen pH voi olla 6-8. Limun juomisen jälkeen pH laskee yhdellä tai kahdella yksiköllä (happohyökkäys) ja Purkan pitäisi nostaa pH emäksisen puolelle, jolloin happohyökkäys katkeaa.

Puskurikapasiteetin mittaus lukioon

Mitataan paljonko happoa täytyy lisätä vakiotilavuuteen tutkittavaa sylkeä, jotta pH laskisi määrättyyn arvoon

Reagenssit: 0,01 mol/l HCl

Indikaattori: 25 ml 1mg/ml bromikresolivihreän etanoliliuosta ja 5ml saman väkevyistä metyylipunaisen etanoliliuosta sekoitetaan keskenään.

Lisäksi tarvitaan ksylitolipurkkaa ja sokeripaloja. Koetta ennen ei saa syödä mitään ainakaan tuntiin.

Syljen keräys: Sylkeä kerätään istumalla pää lievästi eteenpäin kallistettuna ja antamalla kaiken erittyvän syljen kerääntyä suunpohjalle (erittymistä ei saa jouduttaa). Viiden minuutin kuluttua sylki valutetaan mittalasiin ja keräystä jatketaan kunnes on kerätty 2ml sylkeä. Merkitään muistiin syljen määrä ja keräysaika

Leposyljen titraus: Sylki kaadetaan dekantterilasiin, johon pipetoidaan saman verran tislattua vettä ja lisätään muutama tippa indikaattoriliuosta. Indikaattoriliuos on syljen normaali pH alueella vihreä, mutta muuttuu pH arvossa 5,0 punavioletiksi. Titrataan 0,01 mol/l väkevyisellä suolahapolla värin muutokseen saakka näytettä huolellisesti sekoittaen. Otetaan ylös titraustulos.

Sokerin vaikutuksen tutkiminen: Imetään 6 minuutin ajan sokeripalasia (ei saa purra). 3 ensimmäisen minuutin aikana sylkeä ei kerätä vaan se niellään. Viimeisen 3 minuutin aikana erittynyt sylki kerätään mittalasiin ja näyte titrataan kuten edellä.

Kerätään 5 minuutiin tauon jälkeen viellä liuenneena olevaa jäännössokeria sisältävä näyte mittalasiin (keräys kuin leposylkimittauksessa) ja titrataan samalla tavoin.

Stimuloidun syljen titraus:  Pureskellaan 3 min ajan ksylitolpurukumia, niellään muodostunut sylki. Jatketaan 3 min, jonka jälkeen erittynyt sylki valutetaan kokonaisuudessaan mittalasiin. Titrataan koko tilavuus kuten edellä.

Tulokset: Kustakin neljästä sylkinäytteestä lasketaan eritysnopeus (ml/min) ja puskurikapasiteetti (mmol/l)

Titrattaessa pH arvoon 5.0 puskurikapasiteetti on laskettavissa kaavasta 1000*v(HCl) *(V1/V2)

  • Missä 100*c(HCl) on suolahapon konsentraatio mmol/l
  • V1 on kulunut happo (ml)
  • V2 on titratun syljen määrä (ml)

Kirjallisuutta syljestä : Niensted, Hänninen, Arstila: Ihmisen fysiologia ja Anatomia. WSOY, Tiede 2000 lehti 4/97

Terhi Ahonen

Muurahaisenmunia Suomesta Pietariin

Pietari on ollut vielä vajaat sata vuotta sitten hyvin merkityksellinen kaupunki Suomelle ja suomalaisille. Paitsi muurahaisenmunia Suomesta on viety Pietariin kaikkea mahdollista rakennustarvikkeista ruokaan. Sen lisäksi paikan päällä on asunut suuri joukko suomalaisia työläisiä – Pietari on ollut 1900-luvulle asti Helsingin jälkeen toiseksi suurin suomalaisten kaupunki. Nykypäivänä Pietari houkuttelee lähinnä historiallisilla nähtävyyksillä. Mahdollisesti historiallisista syistä ja kielen sekä kulttuurin erilaisuudesta johtuen pietarilaisista ja ylipäätänsä venäläisistä elämäntavoista tiedetään vähän.

Yhdistys järjesti toukokuussa yhdessä pääkaupunkiseudun MAOL-kerhojen kanssa opintoretken Pietariin. Neljän päivän retkestä oli käytännössä vain kaksi päivää aikaa tutustua Pietarin historiaan ja nykypäivään, vierailla paikallisessa koulussa ja ympäristökasvatuskeskuksessa. On selvä, että näin lyhyessä ajassa saadaan viiden miljoonan asukkaan kaupungista vain pintaraapaisu. Reippaat retkeläiset olivat varautuneet pitkiin päiviin ja tietotäytteiseen ohjelmaan.

Ruuhkainen Pietari
Saavuimme Pietariin illansuussa ja meitä tervehtivät miljoonakaupungin liikenneruuhkat. Kiitos taitavalle bussikuskille, pääsimme kuitenkin onnellisesti hotelliin. Heti ensiminuuteista alkoi valjeta venäläinen toimintakulttuuri. Asioita siellä vain hoidetaan jokseenkin eri tavalla, kuin Suomessa, jos haluaa pärjätä, täytyy toimia maan tavalla.
Venäläiset arvostavat ystävällisyyttä ja kunnioittavaa asennetta. Vaikka kaikki ei sujunutkaan aluksi ilman mutkia, ryhmämme voitti henkilökunnan arvostuksen puolelleen.

Päivä Gatchinassa
Ensimmäinen kokonainen retkipäivä oli varattu Gatchinan kymnaasin vierailuun n. 40 km päässä Pietarin keskustasta. Kymnaasissa opiskelee luokilla 1.-10. reilut 700 opiskelijaa. Venäjällä perinteisesti kymnaaseissa painotetaan humanitaarisia ja lyseoissa luonnontieteellisiä oppiaineita. Ryhmäämme isännöi koulun rehtori Aleksandr Sergejev yhdessä viiden apulaisrehtorinsa kanssa. Lyhyen tervetuliaispuheen jälkeen meille tarjottiin teetä ja välipalaa koulun ruokalassa. Kymnaasi toimii pienissä ja vanhoissa tiloissa. Mutta isäntien vieraanvaraisuus ja ystävällisyys olivat sitäkin suurempia. Koulussa painotetaan vanhoja perinteitä ja tärkeimpiä kasvatus- ja opetusperiaatteita on kokonaisvaltaisen rikasta sielua omaavan henkilön kasvattaminen. Gatchinan koulu valittiin vuonna 2006 koko Venäjän kymmenen parhaan koulun joukkoon.
Kevyen aamupalan jälkeen ryhmä jakaantui neljäksi pienemmäksi ryhmäksi ja jokainen ryhmä osallistui yhdelle oppitunnille. Valittavana oli 2.-luokan äidinkielen, 5.-luokan kirjallisuuden, 8.-luokan musiikin ja 10.-luokan englanninkielen tunti. Kirjoittaja vieraili 5.-luokan tunnilla, jolla oli aiheena Topeliuksen satu Tähti ja koivu. Satua analysoitiin perinpohjaisesti ja etsittiin sen välittävän sanoman yhtäläisyyksiä nykypäivästä. Tunnilla käytettiin hyvin monipuolisia menetelmiä ja kuuluipa siihen jopa tanssiesityskin.

Koko vierailun kohokohtana voidaan pitää taiteellisten ryhmien konserttia. Koulun jokainen 1.-luokka aloittaa jonkinlaisen taiteellisen toiminnan. Valittavana on mm. puhallinsoitinta, kansantanssia, perinteistä ja kilpatanssia, kansanmusiikkia ja kuoroa. Konsertin aloitti 1.-2. luokkien sunnuntaikoulun oppilaiden kuoro hengellisillä lauluilla. Seuraavaksi näimme tanssiryhmien esityksiä. Kansainmuusikin ryhmä oli erittäin taitava ja puhallinorkesterin esitys sai kuulijat hämmennyksen valtaan. Puhallinorkesteri on koulun suurin ylpeyden aihe. Gatchina oli aikoinaan tunnettu omasta orkesteristaan, johon myös venäjän tsaari kuului. Koulun orkesterilla on haluttu elvyttää tämä vanha perinne. Oli vaikea uskoa, että kaikki esiintyjät ovat tavallisia koululaisia eikä valikoitunutta musiikkiopiston väkeä.
Kansainmusiikin orkesteri käytti monia mielenkiintoisia perinnesoittimia.
Konsertin jälkeen nautimme maukkaan ja runsaan lounaan. Ruokailun jälkeen oli vuorossa kierros koulun museossa, kirkossa ja luokissa. Museokierroksen aikana selvisi, että kymnaasi on orpopoikien koulun jälkeläinen. Vanhan koulun päärakennus tuhoutui sodan aikana ja nykyinen koulu sijoitettiin väliaikaisesti orpojen asuinrakennukseen. Tämä väliaika kestää jo reilut 60 vuotta. Opetusta koulussa on nyt, kuten ennenkin kuutena päivänä viikossa. Kaikki oppilaat osallistuvat kello 8-14 lukujärjestyksen mukaiseen opetukseen ja kello 14–16 kerhotoimintaan. Kerhotoiminta on hyvin monipuolista ja sen aikana tapahtuu myös taiteellisten ryhmien sekä lahjakkaiden nuorten olympialaisvalmennus. Koulun erikoisuus on myös se, että koulun kaikilla luokilla on pakollinen koulupuku – tummanruskea mekko ja musta esiliina (juhlana valkoinen esiliina) tytöillä ja tummat housut sekä valkoinen paita pojilla.
Vierailumme päättyi pyöreän pöydän keskusteluun. Keskustelun aikana muutamat opettajat esittivät meille lyhyehkön luennon eri aihealueista. Meille kerrottiin Venäjän
koulujärjestelmästä yleisesti sekä siitä millaisia materiaaleja he opetuksessa käyttävät. Suurin piirtein järjestelmä muistuttaa pakollisten ja valinnaisaineineen paljon suomalaista järjestelmää. Poikkeavaa oli lähinnä se, että esimerkiksi liikuntaa ja käsi-/tekninen työ jatkuvat pakollisina lukioon loppuun asti. Koulussa painotetaan kirjallisuuden opiskelua ja siihen tutustutaan oppituntien lisäksi myös kerhotoiminnan aikana. Lahjakkaiden valmentaminen ja erilasiin kilpailuihin sekä olympialaisiin osallistuminen on koulun opettajien jokapäiväistä työtä. Mikäli opiskelijat menestyvät kilpailuissa, se tarkoittaa opettajille merkittävää palkanlisää. Kirjoittajan mielestä mielenkiintoisin esitys oli matematiikan opettajan kertomus matematiikan integroinnista muihin oppiaineisiin. Humanitaarisia oppiaineita painottavassa koulussa on myös erittäin korkeatasoinen matematiikan ja luonnontieteiden opetus. Kiinnittääkseen opiskelijoiden mielenkiinto edellä mainittuihin oppiaineisiin, niihin integroidaan paljon kirjallisuuden, historian, musiikin ja äidinkielen elementtejä.

On tavallista, että luonnontieteiden oppituntien aikana esitetään pieni näytelmä jostain merkittävästä tiedemiehestä tai kerrotaan elämänkertoja.
Keskustelun lopuksi kiitimme isäntiä mahtavasta ohjelmasta ja oli aika jäättä hyvästit. Koulun rehtori oli järjestänyt meille myös vierailun Gatchinan palatsiin, jossa kiersimme monissa upeasti kunnostetuissa huoneissa. Palatsi tuhoutui melkein täysin sodanaikaisessa tulipalossa ja varoja kunnostukseen on saatu vasta viimeisen parinkymmenen vuoden aikana.

Kokemusrikkaan päivän päätteeksi oli mukava osallistua viihteellisemmälle jokiristeilylle. Toukokuu suosii meitä ihanan lämpimällä säällä ja Pietarin uhkeat rakennukset näyttäytyivät uudessa valossa Nevan aalloilta katsottuna.
Pietarin vesilaitoksen ympäristökasvatuskeskus
Seuraava päivä alkoi vierailulla Pietarin vedenpuhdistuslaitoksen ja vesimuseon yhteydessä toimivan lasten ympäristökasvatuskeskukseen. Keskus palvelee lapsiryhmiä ja opettajia hyvin monipuolisesti. Ohjelmaa tarjotaan 6-18 -vuotiaille ja sen lisäksi keskus toimii myös opettajien täydennyskoulutuskeskuksena. Keskus on ainutlaatuinen Venäjällä ja omalla tavalla myös uranuurtaja ympäristökasvatuksen alalla.
Varsinkin pienemmälle väelle ympäristökasvatuskeskuksessa olivat viihtyisät tilat.
Pietarin keskustassa toimiva vanha vesilaitos on kunnostettu ja sijaitsee viihtyisässä ympäristössä. Keskuksen uudet ja hienot tilat olivat hyvin varustettuja ja tarjosivat loistavat puitteet ympäristöaiheiden käsittelyyn. Luonnollisesti keskuksessa keskitytään juoma- ja jäteveden pudistukseen liittyviin asioihin. Aiheita lähestytään lasten näkökulmista ja paljon käytetään kokeellisuutta sekä ryhmätyöskentelyä. Keskus on
saavuttanut parin viimeisen vuoden aikana laajan suosion ja vuoden aikana yhdellä opettajalla on korkeintaan kolme kertaa mahdollisuus vierailla keskuksessa. Siitä syystä keskus on kehittänyt projektiohjelman, joka tukee opettajien ympäristökasvatus työtä myös omassa koulussaan.

Keskuksen johtajan Natalia Koryakinan mukaan keskus tekee paljon yhteistyötä myös muiden Itämeren valtioiden kanssa. Takana on useita projekteja suomalaistenkin kanssa. Keskus tekee hyvää työtä ja luennosta välittyi aito huoli Itämeren tilasta sekä tavoitteena on muokata pietarilaisista vastuuntuntoisia ympäristöään rakastavia ihmisiä.
Itämeren eliöiden elämään tutustuttiin iloisten roolileikkien avulla.

Historiallinen Pietari

Pietariin historiallisiin rakennuksiin pääsimme tutustumaan kiertoajelun aikana. Vanhan kaupungin lukuisat palatsit, museot, kirkot, sillat ja muistomerkit saivat monia ihmetykseen valtaan. On vaikea uskoa, että tällainen arkkitehtuurinen ilotulitus on syntynyt vajaan kahdensadan vuoden aikana. Pietari Suuren valloitettuaan ruotsalaisten Nyenskanin kaupungin, Nevan suistoon rakennettiin Pietari-Paavalin linnoitus. Sen jälkeen laakeaan suomaastoon syntyi upea kaupunki. Tällaisen loiston näkeminen synnyttää kieltämättä myös ristiriitaisia tunteita – voisiko palatsien kultauksiin kuluvia varoja käyttää mieluummin katujen kunnostukseen tai vähäosaisten elintason nostamiseen?
Kaupunkikierros huipentui Eremitaasiin. Oppaan sanojen mukaan kuuluisassa museossa on lähes 3 500 000 taidesinettä ja jos jokaisen esineen katsomiseen käyttäisi 2 minuuttia, vierailijalta kuluisi 9 vuottaa koko taidekokoelman katsomiseen, eikä siinä aikana saisi käydä syömässä tai nukkumassa! Lukija voi siten itse arvioida, kuinka monta esinettä ryhmämme ehtii nähdä reilun kahden tunnin vierailun aikana. Kiitos oppaallemme, kuuluisimmat teokset löytyivät.
Viimeisenä iltana jokaisella oli mahdollisuus tutustua Pietariin myös omatoimisesti. Kirjoittaja itse otti eteen reippaan kävelyretken keskustassa pietarilaisten ystävien kanssa, tutustuen samalla myös joukkoliikenteeseen mm. Pietarin metroon. Paikallisten kanssa oli mukava pistäytyä tavallisessa pietarilaisessa ruokapaikassa ja huomata, että Pietarissa syödään myös muutakin kuin borsh-keittoa tai kotlettia a la Kiev.
Takaisin kotona
Lähdimme paluumatkalle hyvissä ajoin, välttyäksemme isoilta ruuhkilta rajalla. Viipurin torilla iski kylläkin pelko pitkästä rajanylitysajasta – niin monta bussia odotti siellä vieri viereen. Aktiivisimmat ehtivät itse torin lisäksi tehdä kierroksen Viipurin vanhassa linnassa ja käydä kahvilla pyöreässä tornissa.
Vastoin pelkojamme, rajanylitys sujui melko nopeasti ja olimme takaisin Helsingissä ohjelman mukaisesti. Retki oli ehdottomasti liian lyhyt nähdäkseen Pietarin koko loistoa tai tutustuakseen syvemmin venäläiseen kulttuuriin. Opintoretkenä se oli kuitenkin erittäin antoisaa ja saimme paljon uutta tietoa ja kokemuksia.
Retkeläisillä oli mahdollisuus osallistua retken aikana Pietari-aiheiseen visaan. Parhaan tuloksen sai Ruth Tuija Orvomaa, joka palkittiin kirjalla Kuinka Pietari on rakennettu.

Merike Kesler