Tiedeopetusyhdistys on mukana tukemassa varhaiskasvatuksen Tutkijakouluja ja tiedekasvatusta

Esiopetussuunnitelma: …Yhdessä työskenneltäessä lapsia rohkaistaan kyselemään, ihmettelemään…
Opetuksessa tutustutaan tutkivaan työtapaan.
Lapset opettelevat vertailemaan, luokittelemaan sekä järjestämään havaintojen tai mittausten pohjalta saatuja tietoja. Heitä rohkaistaan tekemään päätelmiä ja keksimään ratkaisuja arjen ongelmiin sekä kokeilemaan ratkaisuja.
TUTKIJAKOULUN teemat ja tarkempi ohjeistus
kesto 30-45 minuuttia, tuokioita sisällä ja ulkona.
Tarinat siivittävät tutkijat tutkijatunteeseen ja toimintaan.
1. Tutkijan taidot, nappien havainnointia, vertailua ja luokittelua
2. Tutkijan taidot, havainnointia, vertailua, luokittelua eri aistein
3. Kasvi- teema
4. Täysvaltaiset tutkijat
5. Vesi-teema
6. Vesi- teema
7. Ilma –teema ja Maan antimet, tutkijoiden juhlat

Teemat tarkemmin
1.Tutkijan taidot, havainnointi eri aistein eri aistit, vertailu ja luokittelu näköaistin mukaan
Tarvikkeet: napit, tarjottimet
2. Tutkijan taidot, eri aistit käyttöön havaintojen teossa
alkuleikkinä Värilankapyydystys lähimetsässä
Aistipisteet:
A. Tuntoaisti
Etsi esineparit sukasta
Etsi nappiparit sukasta
B. Kuuloaisti
Tunnista purkkiparit kuulon perusteella
C. Haju/Tuoksu
Etsi tuoksuparit
D. Makuaisti
Tunnista maut (mustikka, kurkku)
E. Maan ja meren aarteita
Mitä kaunista voit löytää maan alta ja merestä?
Luuppi apuna
3. Kasvi-teema, voipapapujen tutkimus, kasvu ja kehitys
Siemenen salaisuus: Anna yksi papu jokaiselle lapsella salaisuutena, käteen piiloon. Tutkijoiden ehdotuksia, ajatuksia, mikä se mahtaa olla. Ehdotuksia: kivi, simpukka..
Salaisuuden paljastaminen, pavun tutkiminen ja keskustelua pavun siemenestä, miten voi saada selville, mikä jokin on? Lasten ehdotuksia: siemenen voi laittaa kasvamaan ja sitä pitää kastella. Muitakin ehdotuksia voi tulla. Kirjaa ehdotukset.
Oppilaat kylvävät siemenet, 2-3 kpl multapurkkeihin. Keskustelua, mitä siemen tarvitsee, mihin kasvatusastia asetetaan, miksi…
Pavun kasvua seurataan ja nimetään osat: varsi, lehdet, nuput, kukka, palko, siemenet. Juuret voivat joskus näkyä.
4. Täysvaltaiset tutkijat
Lapset tekevät itselleen Tutkijoiden amuletit. Materiaalina voi käyttää luonnosta löytyviä pieniä kiviä, höyheniä, siemeniä. Ne liimataan pienelle puukiekolle.
5. Vesi –teema
Materiaalit ja välineet: Iso lasipurkki veden esittelyyn, pieniä lasipurkkeja jokaiselle lapselle, peite- tai vesivärit, pensseleitä, pipetit ja petrimaljat tai lautaset.
Tavoitteena on oppia käyttämään eri aisteja tutkittaessa vettä: miltä puhdas vesi näyttää, tuoksuu, maistuu, tuntuu? Lisäksi opitaan käyttämään tutkijoiden välineitä kuten pipettiä.
Tutustuminen pipetin käyttöön, miten pipettiin saa vettä ja miten tehdään pisaroita.
6. Vesi- teema
Materiaalit ja välineet: pieniä lasipurkkeja tai koeputket ja koeputkitelineet, peite- tai vesivärit, pipetit
Lapset saavat vapaasti tehdä omia värisekoituksia ja tutustua värien monivivahteiseen maailmaan sekoittamalla värejä keskenään.
7. Vesi –teema: Onko musta mustaa- Kromatografia- tutkimus? ja valkoinen kukka- tutkimus
Kromatografian eli veden avulla tutkitaan, mitä eri värejä eri tussivärit sisältävät. Kromatografia on tieteellinen tutkimusmenetelmä.
Tarvikkeet ja välineet: Valkoista suodatinpaperia, mukeja, vesiliukoisia tusseja, kopiopaperia ja maalarinteippiä raporttipohjaan
Valkoisia kukkia 3 kappaletta , vesiastioita ja karamelliväriä
Erilaiset olosuhteet kolmelle kukalle:
– yksi kukka värjättyyn veteen
– yksi kukka astiaan, jossa ei ole vettä
– yksi kukka ?

8. Ilma –teema ja Maan antimet, tutkijoiden juhlat
Materiaalit ja välineet: läpinäkyviä pakastepusseja ilman pyydystämiseen ja läpinäkyvän vesiastian ilman näkyväksi tekemiseen, nuppineula
Juokse ilmaa päin – leikki sisällä tai ulkona, tarvikkeena sanomalehtiä

Mitä ilma on?
Pyydystä ilmaa muovipussiin. ilman tutkimista eri aistein. Miltä puhdas ilma näyttää, maistuu, tuoksuu, tuntuu, kuuluu? ( Ilma on läpinäkyvää, mautonta, hajutonta, tuntuu lämpimältä, kylmältä jne. johtuen ympäröivästä lämpötilasta ja ilma kuljettaa ympäristön tuoksuja).
Painaako ilma? ( keskikokoisen luokkahuoneen ilma painaa n.60-70 kg).
Voiko ilman nähdä?( ilman voi ainoastaan nähdä vedessä kuplina). Riitta on varannut läpinäkyviä muovipusseja ilman pyydystämiseen. Teillä on iso purkki, jossa voimme katsoa ilmaa. Nuppineula löytyy teiltä.
Ilma on tärkeä ja ilmalla voi leikkiä.
Kaikki elolliset tarvitsevat ilmaa tai oikeammin ilmassa olevaa happea (ihmiset ja eläimet kaiken aikaa) ja hiilidioksidia ( kasvit tarvitsevat päivällä, yöllä kasvit tarvitsevat happea). Vihreaät kasvit valmistavat happea ja ravintoa kaikille muille maapallon eläjille.
Ilma on ainetta
Ilma pitää vatsalle asetetun sanomalehden paikoillaan, kun juostaan.
Jos juoksee ilmaa päin, niin jääkö aukko ilmaan?
HERKUTTELUA JA KEHUJA TUTKIJOILLE!
Omenapaistos ja mehua/kahvia

TIETEELLISET AJATTELUPROSESSIT

Opettajan on tärkeää tuntea ajatteluprosessit, joiden käyttöön hän ohjaa oppilaita. Oppimisen lähtökohtana on usein jokin tutkimusongelma tai tehtävä, joka pyritään ratkaisemaan. Näin tilanne muistuttaa tutkijoiden tutkimuksellisesta lähtötilanteesta ja siksi lasten ajattelun taidot rinnastetaan luonnontutkijoiden vastaaviin taitoihin. Tärkeimpiä tieteellisiä ajattelustrategioita ovat havainnointi, kommunikointi, vertailu, järjestäminen, luokittelu, riippuvuussuhteiden tarkastelu, päättely ja soveltaminen. Prosessit ovat vastaavanlaisia tieteentekijöiden parissa, tosin tarkkuus, laajuus, syvyys ja yleistettävyys ovat eri luokkaa. (Science Framework Draft 1989)
Havainnointi on perustava tieteellinen ajatteluprosessi, johon maailmankuvamme rakentuminen pohjautuu. Sen avulla saamme tietoa ympäröivästä maailmasta. Kun pieni lapsi saa uuden esineen, hän tutkii sitä aistien avulla. Hän katselee sitä, koskettelee, haistelee, maistelee ja kuuntelee millaisia ääniä siitä lähtee. Tutkijat toimivat samoin. Tutkijat keräävät tietoja tutkittavista kohteista ja niiden ominaisuuksista, tosin usein monien erilaisten mittalaitteiden avulla.
Kommunikointi on tieteellinen ajatteluprosessi, jonka välityksellä vaihdetaan ajatuksia ja ideoita. tutkijat kommunikoivat ensisijassa luentojen, konferenssien ja julkaisujen välityksellä. Muut tieteentekijät perehtyessään toistensa ajatuksiin ja töihin, varmistavat objektiivisuuden ja luotettavuuden. Koulussa oppilaat vaihtavat samalla tavoin ajatuksia ja ideoita. Opettaja antaa tutkimustöiden pohjalta löydetyille asioille ja ilmiöille oikeat luonnontieteelliset käsitteet. Opitut käsitteet otetaan käyttöön ja niiden käyttö varmistetaan sovellustehtävillä.
Vertailu on ajatteluprosessi, joka käsittelee eroja ja yhtäläisyyksiä. Vertailu perustuu havainnointiin. Vertailun kautta opimme paljon kohteesta ja sen ominaisuuksista, kun vertaamme sitä toiseen kohteeseen ja sen ominaisuuksiin. Tutkittavat kohteet voidaan erotella niiden erojen perusteella ja toisia kohteita yhdistellä niiden samankaltaisuuden perusteella. Tällä tavoin kehittyvät käsitteet, jotka ovat yleisempiä kuin kohteen havaittavat ominaisuudet. Tutkijat vertaavat usein tuntematonta tutkittavaa asiaa tai ilmiötä tunnettuun asiaan tai ilmiöön.. Näin he saavat tietoa samanlaisuudesta tai erilaisuudesta.
Järjestäminen on ajatteluprosessi, joka liittyy jaksoihin ja peräkkäisiin järjestyksiin. Tutkijat järjestävät tutkittavia kohteita peräkkäin tietyn tasaisesti muuttuvan ominaisuuden perusteella. Kohteita voidaan järjestää pienestä suureen, kuumasta kylmään, karkeasta pehmeään, hiljaisesta äänekkääseen jne. Monet järjestykset ovat tieteellisiä asteikkoja: tuulen nopeus, äänen voimakkuus ja lämpötila. Kun tapahtumia järjestetään, saadaan aikaan tarina. Tutkijat sijoittavat tapahtumia ajan mukaan, aiemmasta myöhempään tai ensimmäisestä viimeiseen. Tarinat voivat olla suoraviivaisia tai syklisiä. Suoraviivaiset tarinat kertovat esimerkiksi kasvin tai eläimen kasvusta ja kehityksestä, Sykliset tarinat liittyvät alati uusiutuviin tarinoihin, kuten veden kiertoon, vuodenaikojen ja vuorokauden vaihteluun.
Luokittelu on ajatteluprosessi, joka käsittelee ryhmiä ja luokkia. Kohteet ja ilmiöt yhdistetään tiettyyn luokkaan jonkin loogisen syyn perusteella. Esimerkiksi puiden lehtiä voidaan luokitella muodon, kannan, laidan ja kärjen perusteella. Lapset oppivat luokittelemaan, kun he lajittelevat ja ryhmittelevät esineitä ensin yhden ominaisuuden perusteella. Myöhemmin luokittelun taito monipuolistuu kokemusten ja parempien havainnointitaitojen karttuessa. Tieteelliset käsitteet, lait ja periaatteet ovat seurausta systemaattisesta aineiston keruusta, järjestämisestä ja luokittelusta. Havainnoimalla useita eri eläimiä, vertailemalla ja kuvailemalla niiden ominaisuuksia, tutkijat ovat päätyneet ryhmiin, jotka ovat hyödyllisiä eläinten tunnistamisessa ja tutkimuksissa.
Riippuvuussuhteiden etsiminen on ajatteluprosessi, joka liittyy vuorovaikutuksiin. Kohteiden välillä yhteys, joka edellyttää vuorovaikutusta, riippuvuutta sekä syy – ja seuraussuhteita. Tutkijat etsivät ominaisuuksiin ja käyttäytymiseen liittyviä riippuvuuksia, jotta he ymmärtäisivät paremmin ilmiön tai tapahtuman. Etsiessään riippuvuussuhteita tutkija muodostaa hypoteeseja eli testattavia oletuksia asiasta. Tämän jälkeen tutkija testaa kaikki muuttujat erikseen muiden pysyessä vakiona.
Päättely on tieteellinen ajatteluprosessi, jossa päätelmät johdetaan päättelyketjujen, todistusaineiston ja lähtöarvojen pohjalta. Jo kauan ennen kuin Kuuhun lähetettiin ihmisiä, tutkijat tekivät päätelmiä Kuusta. Päätelmät eivät koskaan ole lopullisia, vaan niiden todenperäisyys tulee voida varmistaa kokeellisesti. Koulussa ala-asteikäiset voivat tehdä päätelmiä kasvien itävyydestä erilaisissa maaperissä.
Soveltaminen on tieteellinen ajatteluprosessi, jonka avulla tietoa hyödynnetään eli tieto otetaan käyttöön. Joskus tietoa sovelletaan esimerkiksi keksimällä toimivia laitteita tai pelejä, joskus sitä käytetään yhdistämään laajoja tietoja teoriaksi.
Ala-asteikäiset lapset havainnoivat, kommunikoivat, vertailevat, järjestävät ja luokittelevat tai tekevät yksinkertaisia päätelmiä. Päättelemällä johdetut ideat sopivat parhaiten yläasteikäisille ja sitä vanhemmille (Science Framework Draft 1989 113-124).
Anon. (1989). Science Framework Draft, San Francisco. Suomentanut Anja Jakobsson

Hyi yäk! Tutkitaan Sylkeä!

Sylki on ehkä ihmiskehon aliarvostetuin erite. Sitä inhotaan ja se yököttää roiskahtaessaan suupielestä. Hyljeksitty sylki on kuitenkin elintärkeää ihmisen terveydelle ja mitä kiinnostavin tutkimuksen kohde. Sylkeä voi tutkia aina peruskoulun alaluokilta lukioon saakka. Ketäpä ei kiinnostaisi tietää millainen on oma syljen puskurikapasiteetti ja miten se vaikuttaa hampaiden reikiintymiseen.

Faktaa syljestä
Millilitrassa sylkeä

  • Kuhisee 800 miljoonaa elävää bakteeria
  • Puoli miljoonaa valkosolua
  • Tuhansia kuolleita pintakudoksen soluja
  • Kaksi milligrammaa proteiineja
  • 100 mikrogrammaa immuunoglobuliini vasta-aineita
  • 80 nanogrammaa veren reasva-aineita
  • Pieniä määriä fluoria, natriumia, fosfaatteja, kaliumia ja kalsiumia

Paitsi happohyökkäystä, syljestä voidaan tutkia monia asioita, joita normaalisti katsotaan verestä. Sylkeä kutsutaankin veren peiliksi. Näytteen ottaminen on paljon helpompaa, kun ei tarvita neulaa. Syljestä tutkitaan myös hormonimääriä, sillä siihen erittyy vapaita hormoneja, jotka edustavat elimistössä aktiivisia hormoneja. Sylki paljastaa myös stressin. Jo antiikin kreikkalaiset keksivät hyödyntää jännittäjän kuivaa suuta valheenpaljastus testeissä. Stressaantuneen sylkeen erittyy myös normaalia enemmän amylaasia, jonka tiedetään heijastavan vernkierrossa olevan adrenaliinin määrää. Sylkimääritys on oiva apu hammaslääkärille, joka voi pienten tutkimusten avulla tarkkailla syljen eritysnopeutta, puskurointikykyä ja bakteerikirjoa ja päätellä mikä on porilaan riski sairastua hammaskariekseen. Paitsi syljen koostumus, myös hammasluun rakenne vaikuttaa reikiintymiseen.

Sylki on siunaus suulle. Syljen avulla suun pH pysyy alueella 6.2-7.4. Syljen kykyä pitää pH lähes vakiona kutsutaan puskurikapasiteetiksi. Syljen puskurointi-kyky perustuu kahteen järjestelmään.

a) Hiilihappo – bikarbonaattisysteemi

H2CO3 <- -> HCO + H3O+

Tällä systeemillä saadaan maksimipuskurointi aikaan pH 6.3:ssa, jolloin hiilidioksidin ja bikarbonaatin suhde on yksi.

b) fosfaatti – systeemi

H2PO4 <- -> HPO42-

Paras puskurikapasiteetti on kun pH on lähellä seitsemää. Syljen eritystä stimuloitaessa pH nousee ja myös puskurikapasiteetti muuttuu.

Puskurikapasiteettiin vaikuttaa myös vuorokauden aika, sillä suun ollessa levossa puskurikapasiteetista vastaa fosfaattisysteemi, mutta stimuloinnin aikana kapasiteettia pitää yllä hiilihappobikarbonaattisysteemi. Ateria alentaa puskurikapasiteettia niin, että se on tunnun kuluttua 30% pienempi, mutta palautuu takaisin normaaliski muutamassa tunnissa. Myös runsaasti hiilihydraatteja sisältävä ravinto alentaa puskurointikykyä, sillä kielenpinnan mikrobit muodostavat orgaanisia happoja, vihannekset ja proteiinipitoinen ruoka puolestaan nostavat puskurivaikutusta.

Syljen pH:n ollessa 6.8 kiille ei liukene ollenkaan sylkeen. Kun syljen eritysnopeus kasvaa stimuloitaessa esimerkiksi purukumilla, pH nousee ja tällöin sylki kykenee vahvistamaan kiillettä. Syljen pH:n ollessa alle 5.5 kiilteen liukoisuus lisääntyy voimakkaasti. Kariesta aiheuttaa huono suuhygienia ja runsas hiilihydraattien nauttiminen. Etenkin sakkaroosi (ruokosokeri) alentaa syljen pH arvoa, sillä mikrobit käyttävät sitä mielellään ravinnoksi. Myös plakki kiihdyttää tapahtumaa tarjoamalla hyvän kiinnittymisalustan mikrobeille.

Happohyökkäys tutkimus peruskouluun

Työ on oppilaiden suursuosikki. Tunnin alussa voidaan  keskustella yhdessä hampaiden reikiintymisestä. Mietitään mistä reiät johtuvat ja voiko niiden hammaspeikkojen tihutöitä hillitä. Miksi toisen oppilaan hampaat reikiintyvät ja toisen eivät? Yleensä lapset tietävät happohyökkäyksen sanana, mutta eivät ymmärrä mitä se tarkoittaa. Reikiintymiseen vaikuttaa monien tekijöiden summa, mutta olipa vahvat tai heikot hampaat niin happohyökkäys on aina reikiintymisriski! Tutkimus kertoo myös miksi ksylitolpurkkaa pitää syödä ruokailun jälkeen. Koetta ei kannata tehdä heti ruokailun jälkeen.

 

Työssä tarvitaan:  kertakäyttömukeja, Cokista, maitoa, ksylitol purkkaa ja pH-paperia

Työn suoritus: oppilaat piirtävät seuraavanlaisen taulukon vihkoonsa.

Syljen pH ennen maidon juomista
Syljen pH maidon juomisen jälkeen
Syljen pH ennen limun juomista
Syljen pH limun juomisen jälkeen
Syljen pH Xylitol purkan jälkeen

pH mitataan lakmuspaperilla jokaisen vaiheen jälkeen, kastamalla paperia hieman hampaan tai kielen pinnalla.

Eri vaiheiden välissä tulee odotella vähintään 10-15 min. Jotta syljen entsyymit kerkeävät tasaantua. Nautittavia aineita tulisi pitää suussa jonkin aikaa esim. Purskutella limulla ja purkkaa saa syödä ainakin kymmenisen minuuttia. Odotellessa voidaan keskustella lasten mielipiteistä ja johdatella tuloksia.

Tulosten vertailu:

Oppilaat piirtävät kuvaajan tuloksistaan vihkoon. Jos pH on pysynyt koko ajan samana tai nousut ja laskut ovat vain lieviä, on oppilaan syljen puskurikyky huippuluokkaa. Koe ei ole pilalla vaikka tulokset ovat todella erilaisia. Normaali ihmisen syljen pH ei muutu juurikaan maidon nauttimisen aikana. Syljen pH voi olla 6-8. Limun juomisen jälkeen pH laskee yhdellä tai kahdella yksiköllä (happohyökkäys) ja Purkan pitäisi nostaa pH emäksisen puolelle, jolloin happohyökkäys katkeaa.

Puskurikapasiteetin mittaus lukioon

Mitataan paljonko happoa täytyy lisätä vakiotilavuuteen tutkittavaa sylkeä, jotta pH laskisi määrättyyn arvoon

Reagenssit: 0,01 mol/l HCl

Indikaattori: 25 ml 1mg/ml bromikresolivihreän etanoliliuosta ja 5ml saman väkevyistä metyylipunaisen etanoliliuosta sekoitetaan keskenään.

Lisäksi tarvitaan ksylitolipurkkaa ja sokeripaloja. Koetta ennen ei saa syödä mitään ainakaan tuntiin.

Syljen keräys: Sylkeä kerätään istumalla pää lievästi eteenpäin kallistettuna ja antamalla kaiken erittyvän syljen kerääntyä suunpohjalle (erittymistä ei saa jouduttaa). Viiden minuutin kuluttua sylki valutetaan mittalasiin ja keräystä jatketaan kunnes on kerätty 2ml sylkeä. Merkitään muistiin syljen määrä ja keräysaika

Leposyljen titraus: Sylki kaadetaan dekantterilasiin, johon pipetoidaan saman verran tislattua vettä ja lisätään muutama tippa indikaattoriliuosta. Indikaattoriliuos on syljen normaali pH alueella vihreä, mutta muuttuu pH arvossa 5,0 punavioletiksi. Titrataan 0,01 mol/l väkevyisellä suolahapolla värin muutokseen saakka näytettä huolellisesti sekoittaen. Otetaan ylös titraustulos.

Sokerin vaikutuksen tutkiminen: Imetään 6 minuutin ajan sokeripalasia (ei saa purra). 3 ensimmäisen minuutin aikana sylkeä ei kerätä vaan se niellään. Viimeisen 3 minuutin aikana erittynyt sylki kerätään mittalasiin ja näyte titrataan kuten edellä.

Kerätään 5 minuutiin tauon jälkeen viellä liuenneena olevaa jäännössokeria sisältävä näyte mittalasiin (keräys kuin leposylkimittauksessa) ja titrataan samalla tavoin.

Stimuloidun syljen titraus:  Pureskellaan 3 min ajan ksylitolpurukumia, niellään muodostunut sylki. Jatketaan 3 min, jonka jälkeen erittynyt sylki valutetaan kokonaisuudessaan mittalasiin. Titrataan koko tilavuus kuten edellä.

Tulokset: Kustakin neljästä sylkinäytteestä lasketaan eritysnopeus (ml/min) ja puskurikapasiteetti (mmol/l)

Titrattaessa pH arvoon 5.0 puskurikapasiteetti on laskettavissa kaavasta 1000*v(HCl) *(V1/V2)

  • Missä 100*c(HCl) on suolahapon konsentraatio mmol/l
  • V1 on kulunut happo (ml)
  • V2 on titratun syljen määrä (ml)

Kirjallisuutta syljestä : Niensted, Hänninen, Arstila: Ihmisen fysiologia ja Anatomia. WSOY, Tiede 2000 lehti 4/97

Terhi Ahonen

Menneitä muistellen

Tiedeopetusyhdistys aloitti toimintansa kymmenkunta vuotta sitten. Joukko opetuksen kehittämisestä innostuneita opettajia oli kokoontunut Meilahteen Riitta Erkinjuntin olohuoneeseen pohtimaan, millä keinoin tehdä luonnontieteiden opetusta kiinnostavammaksi ja eheämmäksi. Monet perustajajäsenistä olivat kierrelleet sekä USAssa että Englannissa kouluja, seuranneet opetusta ja hankkineet oppimateriaaleja ja erilaisia havaintovälineitä matkoiltaan. Ilman Karita Kannistoa, Anja Jakobsonia, TT:tä, Taloudellista tiedotustoimistoa ja Tuomo Lähdeniemeä ja silloista Kemian keskusliittoa ja Merja Vuorta yhdistystä tuskin olisi saatu perustettua. Merkittävä alkuunpanija oli myös Kemira Oy:n Harri Häkli. Taloudellisen tiedotustoimiston ja Kemian keskusliiton tuki mahdollisti jäsenten yritysvierailut ja sitä kautta koulujen ja yritysten yhteistyön. Yhteistyö lähinnä kemian alaan kuuluvien yritysten kanssa on poikinut oppimateriaaleja, joita voi tilata TT:stä ja Kemianteollisuus ry.:stä, ja oppilaiden yritysvierailuja.

Ryhmissä työstimme erilaisia oppimateriaaleja periaatteella omat ja varastetut ideat . Kaikki toiminta oli omaehtoista ja perustui vapaaehtoiseen, omaan innostukseen. Tehtyä materiaalia, työohjeita ja ideoita leviteltiin kaikille halukkaille.

Alku oli paljolti kokeilevaa hapuilua. Halusimme kehittää opetusta, muttemme aina tienneet tarkkaan itsekään, mihin pyrimme. Eheyttää halusimme ja elävöittää, se oli selvä.

Jälkeenpäin ajatellen tuntuu, että etsimme konstruktivistista opetustapaa tai hahmottavaa lähestymistä, vaikkemme silloin osanneetkaan noita nimityksiä käyttää.

Perustajajäsenet ovat vuosien mittaan kasvaneet eri suuntiin ja löytäneet opetukseensa erilaisia painopistealueita, tiedeopetuksen hengessä kuitenkin. Yhdessä koetut hetket ja porukalla synnytetyt ideat ovat poikineet uutta ja kasvaneet ”omiksi työkaluiksi”.

Karita Kannisto opettaa Elias-koulussa steinerilaisittain, Anja Jakobson venäläisessä koulussa ja Riitta Erkinjuntti toimii koulunsa rehtorina. Itse opetan edelleen Vantaalla Havukosken koulussa, joka profiloitui jo kymmenkunta vuotta sitten opetuksen eheyttäjänä. Meillä opetetaan kaikille yhteisiä oppiaineita integraatiokursseina. Kaksi opettajaa vetää kursseja, joiden sisällöt ovat sekä fysiikasta, kemiasta että biologiasta ja maantieteestä. Tällaisia kursseja on yläkoulun aikana neljä; ilma, luonnonvarat, terve ihminen ja energia.

Tiedeopetusyhdistys on ollut monta kertaa innovatiivisuuden lähde. Vaikka opetuksen kehittämisintoa ja –halua olisi, oma luovuus ei tunnu riittävän. Tiedeopetusyhdistys on ollut tavallaan vertaisvalmentaja. Yhdistyksen järjestämä koulutus, muiden opettajien tapaamismahdollisuudet sekä yritysvierailut ovat antaneet uusia ulottuvuuksia opetukseen.

Sirkka Selvenius, Havukosken koulu, Vantaa