Taas, kun sieniaika Suomessa on parhaimmillaan, on hyvä muistuttaa sienestäjiä erilaisista vaaroista, mitä sienimetsässä voi tulla vastaan. Tällaisia ovat tietenkin kyiden ja ampiaisten lisäksi erilaiset myrkylliset sienet. Kyypakkauksen kortisonitabletit purevat aika hyvin ensimmäisiin, mutta miten sieniltä voi suojautua? Vastaus on tyly: ”Ei mitenkään, paitsi tuntemalla sienet”. Oheisessa onkin hieman tietoa yleisimmistä vaaraa aiheuttaneista sienistä ja niiden sisältämistä sienimyrkyistä.

Suomessa on arviolta 50 myrkyllistä sienilajia. Näistä kuolemaan on meillä johtanut valkokärpässienen (Amanita virosa), kavalakärpässienen (Amanita phalloides), korvasienen (Gyromitra esculenta), suippu-myrkkyseitikin (Cortinarius rubellus) sekä pulkkosienen (Paxillus involutus) nautti-minen. Uutena sienitietona voidaan pitää keltavalmuskan (Tricholoma flavovirens) mahdollista myrkyllisyyttä. Ennen kolmen tähden sienenä pidetty kauniin keltainen valmuska on vuonna 1996 aiheuttanut ainakin kolmen ranskalaisen kuoleman.

Keltavalmuskan voi sekoittaa esim. seitikkeihin, mutta sen itiöpöly on valkoinen, kun seitikeillä se on ruskeaa.

Kärpässieni vai herkkusieni?

Luotettavia tuntomerkkejä, joiden avulla myrkkysienet voisi erottaa syötävistä, ei valitettavasti ole. Ainoa tapa välttyä myrkytykseltä on poimia vain sieniä, jotka sataprosenttisen varmasti tuntee. Eniten vakavia sekaannuksia aiheuttavat valkokärpässienet, joita helposti voi sekoittaa herkkusieniin. Kaikki niistä ovat enemmän tai vähemmän vaaleita ja niiden jalassa on rengas. Yksi parhaista kärpässienten tuntomerkeistä on kuitenkin suurehko tuppi jalan päässä, joka kuitenkin voi helposti jäädä huomaamatta, mikäli koko sientä ei kaiveta maasta. Toinen hyvä tuntomerkki on herkkusienten ruskeat itiöt, kun ne kärpässienellä ovat aina valkoiset. Sienestäjät sekoittavat helposti keskenään myös myrkkynääpikät (Galerina marginata) ja koivunkantosienet (Kuehneromyces mutabilis) sekä ruskokärpässienet (Amanita regalis) ja ukonsienet (Macrolepiota-suku). Myrkkynääpikän ja koivinkantosienen paras erottava tuntomerkki taitaakin olla koivunkantosienen jalassa olevat suomut, mitä myrkkynääpikällä ei ole. Nääpikkä on yleensä myös pienempi ja ohutmaltoisempi. Ruskokärpässieni sen sijaan näyttää aivan punakärpässieneltä, paitsi että se on ruskehtava. Ukonsienestä se eroaa erityisesti jalan perusteella, sillä ukonsienen jalka on täynnä harmahtavanruskeita kuvioita. Ukonsienen sukuun kuuluvan akansienen (Macrolepiota rhacodes) taas erottaa edellistä punertuvan maltonsa ansiosta. Yleisesti ottaen ukonsienten sukuun kuuluvat lajit ovat myös suurempia kuin kärpässienet.

Sienimyrkyt

Sienimyrkyt jaetaan vaikutuksensa perusteella kolmeen ryhmään eli solumyrkkyihin, hermomyrkkyihin ja ruoansulatuskanavaa ärsyttäviin myrkkyihin. Eräiden sienten käyttöä ei taas suositella karsinogeenisten vaikutusten vuoksi.

Sienet voivat myös olla huumaavia, jolloin vaikutus on tajuntaa laajentava. Tällaisia sieniä ovat muun muassa eräät madonlakki-sukuun kuuluvat sienet, joissa on psilosybiini tai psilosiini-nimisiä yhdisteitä. Niin sanotut antabussienet aiheuttavat myrkytyksen, jos niiden kanssa nautitaan alkoholia.

Solumyrkkysienet

Solumyrkkyjen vaikutus kohdistuu erityisesti sisäelimiin, munuaisin ja maksaan. Koska lapsilla on paljon jakaantuvia soluja, he ovat erityisen herkkiä solumyrkyille. Myrkytyksen ensioireet ilmaantuvat yleensä melko myöhään, yleensä 4-24 tuntia, mutta jopa pari vuorokautta sienien nauttimisen jälkeen vatsakipuna, oksenteluna ja ripulina. Tämän jälkeen potilas voi tuntea olonsa normaaliksi. Oireet alkavat uudestaan muutaman vuorokauden kuluttua, kun vaurioitunut maksa ja munuaiset eivät enää pysty hoitamaan tehtäviään.

Vaarallisimmat, niin sanotut kolmen ristin sienet kuuluvat näihin niin sanottuihin solumyrkkysieniin. Syklopeptideihin kuuluvia amatoksiiineja ja fallotoksiineja sisältävät valkokärpässieni, kavalakärpässieni ja myrkkynääpikkä. Nämä yhdisteet vaikuttavat ensisijaisesti maksaan. Myrkyt toimivat elimistössämme myös RNA-polymeraasissa inhibiittoreina estäen näin proteiinisynteesin normaalin kulun. Suippumyrkkyseitikki taas sisältää orellaniini-nimistä myrkkyä, joka tuhoaa eritoten munuaisia ja vaikuttaa elimistössämme tapahtuviin redox – eli hapetus-pelkistysreaktioihin. Orellaniinillä on todettu olevan usein pitkäkin viive. Kaikki edellä mainitut yhdisteet ovat erittäin pysyviä ja kuumuuttakin kestäviä. Sieniä ei siis saa syödä edes ryöppäämisen jälkeen!

Yksi kuuluisimmista myrkkysienistä Suomessa on epäilemättä korvasieni, joka ryöppäämättömänä on siis tappavan vaarallinen. Korvasienen sisältämä myrkky on saanut nimensä lajin latinankielisestä sukunimestä eli myrkky on nimeltään gyromitriini. Hajoamistuotteena syntyvä hydratsiini sen sijaan on karsinogeeninen.

Hermomyrkkysienet

Hermomyrkyt vaikuttavat keskushermostoon ja mielentilaan. Vaikutukset ovat joskus samanlaisia kuin alkoholilla. Oireet ilmenevät 1-4 tunnin kuluttua sienen syömisestä muun muassa hikoiluna, syljen erittymisenä, sekavuutena, näköhäiriöinä ja alentuneena verenpaineena. Hermomyrkkyjä ovat muskariini sekä sille läheiset yhdisteet muskimoli, muskatsoli ja iboteenihappo. Yleisimmät hermomyrkkyjä sisältävät sienet ovat punakärpässieni, ruskokärpässieni ja pantterikärpässieni. Myös monet pienet malikat (Clitocybe), risakkaat (Inocybe) ja madonlakit (Psilocybe) sisältävät hermomyrkkyjä.

Ruoansulatuskanavaa ärsyttävät sienet

Ruoansulatuskanavan ärsyyntymisestä johtuvat oireet kuten vatsanväänteet ja pahoinvointi alkavat keskimäärin nopeasti eli minuuttien tai parin tunnin sisällä sienen nauttimisesta. Ruokamyrkytys aiheuttaa samanlaisia oireita. Oksentaminen poistaa myrkyllisen sienen elimistöstä, joten yleensä ei tarvita lääkitystä. Ruoansulatuskanavaa ärsyttävät esimerkiksi lakritsirousku, isokaulussieni ja puna- ja kitkerälahokka. Tällaisia myrkkysieniä on paljon, eikä kaikkien sienten vaikutusta vielä tunneta. Eräät hyvätkin ruokasienet ärsyttävät ruoansulatusta, jollei niitä valmisteta asianmukaisesti. Esimerkiksi kirpeät rouskut vaativat keittämisen ja mesisieni ja punikkitatit perusteellisen kypsentämisen.

 Harmaamustesieni ja nuijamalikka aiheuttavat voimakkaan myrkytyksen, jos niitä nautitaan alkoholin kanssa. Niiden vaikuttavana aineena on kopriini, joka vaikuttaa niin autonomiseen hermostoon kuin verisuoniin ja sydämeenkin. Lisäksi se voi vaurioittaa sukupuolirauhasia ja aiheuttaa mutaatioita.

Oireina ovat tyypillisesti metallinen maku suussa, kasvojen punotus, rintakipu, oksentelu ja ripuli. Oireet alkavat yleensä nopeasti. Huomioi kuitenkin, että myrkytyksen voi saada sieniä syötyään, vaikka alkoholin nauttimisesta olisi kolmekin päivää.

Muita varottavia sieniä

Sienten sisältämä sienisokeri, trehaloosi, aiheuttaa joillekin ihmisille vastaavia oireita kuin maitosokeri laktoosi-intolerantikoille. Eniten sienisokeria on kolmen tähdin sienistä herkkutateissa, keltavahveroissa sekä vaalea- ja rusko-orakkaissa.

Mustarouskun (Lactarius necator) syöntiä on myös kehotettu välttämään, sillä sen on todettu olevan bakteereille mutageeninen.

Pulkkosieni (Paxillus involutus) saattaa aiheuttaa vereen vasta-ainetta, joka tuhoaa veren omia punasoluja. Lisäksi se tuoreena ärsyttää ruuansulatuskanavaa.