Saimme nauttia kauniista säästä, mukavasta seurasta ja hienosti järjestetystä koulutuksesta ja nähtävyyksistä TOY-retkellä 29.8-31.8.2014. Ohessa retkellä mukana olleiden kommentteja ja ajatuksia reissun jälkeen:
6-vuotiaan riemua, kun hänelle tämä kaikki oli ainutkertaista. Olemme tutkineet ja ihastelleet fossiileja myös kotona.
joka mahdollisti koko matkan. Toivottavasti päästään taas pian uusille tutkimusmatkoille.
alkoisiin hansikkoihin pukeutuneen hovimestarin odottelevan meitä kellariholviravintolassa, joka olikin koulun ruokasali ja Meriken isä. Söimme Meriken äidin tekemiä kaalikääryleitä ja silakkakpihvejä. Tunsimme olevamme tervetulleita.
Kiitos Merike ja TOY!Pirkko
Uskomattoman ihanaa oli mennä Peips-järven rannalle. Siellä oli niin rauhallista ja kaunista, otimme myös talteen hienoa Peips-järven hiekkaa, jota on ollut kiva katsella mikroskoopilla. Ihana oli myös Meriken kotikylä, jossa hänellä on soma modernisti sisustettu koti aivan luostarin läheisyydessä. Illukan koulu oli toisen yön majapaikka, tuttu jo edelliseltä retkeltä. Ihanat muistot tulvivat, kun miettii kaikkia paikkoja, jossa kävimme. Fossileja kerättiin, samoin rantahiekkaa, ja niitä olen näyttänyt myös koulussa. Ihan ensimmäinen kohde oli Suomenlahden rannalla kivas poukamassa sijaitseva Käsmun kylä, jossa erikoisesti merikapteenit ovat asuneet. Siellä olli hyvin samantyyppisiä siirtolohkareita, mitä olen nähnyt Suomenlahden tämän puolen rannalla, Villingin saarella.
Varmasti jäi myös mieleen palavan kiven kaivoksen opas. Hän oli työskennellyt 65 vuotta kaivosyhtiöllä, niistä suurimman osan aikaa kaivoksessa, viimeiset 12 vuotta oppaana, kun kaivostoiminta loppui, ja perustettiin kaivosmuseo. Hän oli myös inkeriläisenä ollut Siperiassa, josta karkasi junan kyydissä, kun juna oli tupaten täynnä ihmisiä eikä kukaan välittänyt.
Terveisin eeva-Liisa
Matkan parhaita puolia oli se, että kohteemme olivat sellaisia, joihin tavanomaisella turistimatkalla ei mennä. Aivan erityinen oli palavan kiven kaivosmuseo. Oppaamme Aarne ( ? ) oli loistava, koska hänen henkilökohtaiset vaiheetkin olivat jännittävät. Suomenkielinen opastus on Virossa harvinaista. Aiheena palava kivi on suomalaiselle outo juttu, toisaalta juuri näinä aikoina myös ajankohtainen.
Oikeiden fossiileiden löytäminen oli ainutlaatuista. Onneksi tarkastelimme kaikkea vielä mikroskoopin avulla. Meillä kotona on nyt siis ainakin trilobiitin ja sammaleläimen fossiilit nähtävänä.
Hyvää syksyä kaikille!
T. Aino ja Heikki
Lomamatkojeni suosikkikohteita ovat olleet kaivokset, tornit ja majakat.Tiedeopetusyhdistyksen retkellä Hiidenmaalle kiipesimme moneen majakkaan. Itäisen Viron kierroksella minun tähtikohteeni oli Kohtlan kaivosmuseo, jossa oppaanamme toimi eläkkeellä oleva inkerinsuomalainen kaivosmies Aarne. Kierroksemme alkoi näyttelytilasta, josta esitellään palavan kiven, virolaisittain kukersiitin historia. Kohtlassa kaivostoiminta alkoi avolouhoksena vuonna 1931 ja päättyi 2001, jolloin maanalainen pääkäytävä oli 6 kilometriä pitkä ja matka sen päähän junalla kesti 45 minuuttia. Saimme kypärät ja suojatakit ja siirryimme kaivokseen, jonka käytävä oli noin kahdeksan metrin syvyydessä. Käytävissä oli hämärää, kosteaa ja lämpötila kahdeksan astetta. Aarne kertoi värikkäästi kaivosmiehen työstä eri vuosikymmeninä aitojen koneiden vieressä.Jossakin kohteessa käynnistää jyrsijän, jonka ääni vihloo korvissa. Tutustuimme myös vaakaan, jolla louhittu arvotavara punnittiin. Palkka maksettiin mainareille sen mukaan. Kierros kaivoksessa huipentui juna-ajeluun, jossa vieraat tungettiin neljän hengen teräsvaunukoppeihin. Nautimme vielä kaivosmiehen lounaan maan alla ja siirryimme etsimään fossiileja sivukivikasasta.
Marja
